Yheksäntostu kilometrin piäs Anuksenlinnaspäi Mägrätjoven rannal seizou Kuittine — vahnu da čoma karjalaine kylä. Kuittizes olin jo ammui, konzu vie detsadu ruadoi. Nygöi sit talois ollah vahnoin internuattu da paikalline bibliotiekku, kunne suvaijah kävvä hierun rahvas. Tilua sie on äijy vastavuksien pidämizeh daigi kniigua lugiettavakse täydyy. Sendäh Kuittizen rahvas kučuttih minuu omah kirjastoh pagizemah karjalan kielel. Tänäpäi meijän gostinnu roijah Kuittizen eläjät Marina Ignatjeva da Valentinan Gorskaja – kaksi karjalastu naistu, kaksi elaijan dorogua.