MEIDEN ARMHAD MAMAD
Kaikuččele lapsele mamoi om se ristit, kenenke om tün’ da hüvä. Mamoi nevob, mamoi opendab da kaiken aigan holdub. Mamaha voib uskta, hän nikonz ei kelasta, ei manita. Konz lapsel om mitte-se oza, libo tusk, ka mamoi om kaiken aigan rindal. Mamanke voib pagišta hot’ miččen azjan polhe. Hän kaiken el’gendab. Mamale voib starinoita peitusid. Hän kaičeb niid. Kaikuččel lapsel mamoi om ičeze, sula, armaz, parahim. Kuni mamoi om henges, ka sinä oled eskai 50 vodes laps’, no konz mam lähteb toižhe miruhu, jätab sindai üksnäiž, ka sinun henged da südäimed lämbitaba vaiše parahimad muštlosed maman polhe.
